Kallon majakka

Kallon majakka
Sijainti
Pori
Suomi
Sijaintipaikka
KalloView and modify data on Wikidata
Vesistö
Arkkitehtuuri
Korkeus
8 mView and modify data on Wikidata
Väri
ValkoinenView and modify data on Wikidata
Osa kohdetta
Mäntyluodon luotsi- ja satamaympäristö (d)View and modify data on Wikidata
Historia
Valmistunut
1903[1]
Varustus
Valon korkeus
11 m
Valonkanto
17,4 km
Valon ominaisuudet
Iso WRG 2sView and modify data on Wikidata
Tunnisteet
ARLHS
FIN015View and modify data on Wikidata
Admiralty
C4376View and modify data on Wikidata
List of Lights
28961View and modify data on Wikidata
MarineTraffic
1000005989View and modify data on Wikidata
NGA
116-17456View and modify data on Wikidata
Kartta
Koordinaatit
61° 35′ 40″ P, 21° 27′ 44″ IView and modify data on Wikidata

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatioNäytä Wikidatasta tulevat arvot

Kallon majakka on Porin Mäntyluodon edustalla Kallon saarella sijaitseva majakka.

Ensimmäinen loistokoju Kallon saarelle pystytettiin vuonna 1884. Sen valo sytytettiin ensi kerran 15. syyskuuta 1885. Majakan ensimmäinen sumumerkinantolaite oli vuodelta 1901 peräisin oleva käsikäyttöinen Hansenin sireeni.[1]

Nykyinen rautaelementeistä koottu kahdeksankulmainen majakkatorni ja sen kyljessä oleva puurakenteinen loistonhoitajan asunto on rakennettu vuonna 1903[1] arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnitelmien mukaan.

Vuonna 1906 käsikäyttöinen sumusireeni korvattiin kuulamoottoreilla ja kompressorilla toimivalla sireenillä, jolle rakennettiin erillinen konesuoja. Sumutorvi oli seitsemän metriä pitkä ja sen kidan halkaisija oli kolme metriä.[1]

Majakassa oli kaksi erillistä päällekkäistä valolaitetta, joiden tunnuksina olivat toisistaan poikkeavat punavalkoiset vilkkuvalot. Valolaitteisto muutettiin ensin kaasukäyttöiseksi ja sitten sähkökäyttöiseksi 1930-luvulla, ja samalla myös sumumerkinantolaite korvattiin sähkökäyttöisellä nautofonilla.

Kallon majakka sekä sen jatkeena oleva punainen puinen loistonhoitajan asunto on Suomen kuvatuimpia majakoita, sillä Marjaniemen majakan lisäksi se on ainoa majakka, jonka juurelle voi ajaa henkilöautolla.

Lähteet

  1. ↑ a b c d Laurell, Seppo: Suomen majakat, s. 150-152. Kustannusosakeyhtiö Nemo ja Merenkulkulaitos, 2001. ISBN 952-5180-21-2.

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kallon majakka Wikimedia Commonsissa
  • Yyterinniemen pyöräilyreitit (Arkistoitu – Internet Archive) - Kallon majakka ja luotsiasema
Suomen majakat
Majakat
Suomen majakat, joista 1940 ja 1944 tuli Venäjän majakkoja
Suomen entiset majakat